Background
14.9.2021

Ku­nin­kaal­lis­ta tunnelmaa

Pääosassa suo­men­he­vo­nen

Suomenratsujen kuninkaalliset- tapahtuma järjestettiin perinteisesti syyskuun alussa Ypäjällä. Tapahtuma juhli 20-vuotista historiaansa ja meidän kaikkien suomenhevosihmisten iloksi se pystyttiin järjestämään! Tapahtuma on jakaantunut usealle eri ratsastuskentällä laajalle ulkoalueelle, joten turvavälien pitäminen oli mahdollista. Mutta aina jaksaa yllättää, että porukkaa osallistuu todella aktiivisesti erityisesti kou­lu­rat­sas­tus­luok­kiin. 


Olen useasti pohtinut, mikä mahtaa olla tapahtuman suuren suosion salaisuus ja miksi sitä itsekin pitää aina vuoden kohokohtana. Kuitenkin torstaista sunnuntaihin kestävän tapahtuman aikana eri areenoilla esiintyy lähemmäs 500 hevosta ratsastajineen. Ainakin yksi syy on ehdottomasti tapahtuman rento ja positiivinen luonne. Verryttelyssäkin ollaan ystävällisiä toisille ratsastajille, ei ehkä koeta niinkään muita kilpailijoiksi vaan treenitovereiksi. Yleinen ilmapiiri on kannustava ja positiivinen. Ja lisäksi paikan päälle tulee todella erilaisia hevosia ja ratsastajia. Ei ole mitään ehdotonta muottia, mitä pitäisi olla. Hevosia on monen värisiä, kokoisia, tyylisiä, vähempikarvaisia ja karvaisempia, tavallisempia ja liitokavioita, isoja ja pieniä, hoikkia ja vähän massavampia,  mutta kuitenkin jokainen niistä yksilöistä on omalle väelleen se rakkain ja tärkein kaveri, ystävä, ja vasta sen jälkeen kisakumppani. Myös varustevalinnoissa korostui mielestäni moninaisuus, ei pelkkää kimalletta ja glitteriä, vaan ihan perinteisiä juttuja ja tavallisia varusteita.  Tuli tunne, että tähän porukkaan voi kuulua, vaikkei alla olisikaan kaikkia aivan uusimpia juttuja. 

1631623231665_241131488_10224775018898075_3487930708905138494_n-me.jpg

Myös pääroolissa olevan oman rotumme moninaisuus näkyy hienosti tapahtumassa. Kouluradoilla näkee yhä enemmän taitavaa ratsastusta ja pitkälle koulutettuja hevosia. Lisäksi suomenhevosen luonne näkyy, harva jaksaa loikahdella turhasta tai pelätä kuollakseen liehuvia  pressuja. Ja onneksemme emme Leidinkään kanssa kuuluneet tänä vuonna sellaiseen porukkaan ;)


Ja kür! Suomenhevosille on oma ohjelmansa, jota ratsastetaan helppo A- tasolla. Tänä vuonna mestaruudet ratsastettiin koulupuolella jo aiemmin Suonenjoella, joten mukana oli toinen kür- ohjelma, samalla tasolla tosin kuin mestaruudenkin ohjelma. Pidän kovasti näistä musiikkiesityksistä ja kyllä niistä saadaan näyttäviä myös tuolla tasolla. Musiikilla saadaan kyllä hauskasti korostettua hevosen liikettä ja persoonaa. 

Leidin kanssa osallistuimme kahteen luokkaan torstaina. Olinkin varannut koko viikon kesälomaa tätä tapahtumaa ja sen valmistelua varten. Koska Leidillä on paljon energiaa, ja se on ollut välillä kovin jännittynyt (niin kuin ratsastajansakin) kilpailutilanteissa, menimme alkuun Helppo B- tasoisen luokan. Ja jotta saisimme rennot radat, niin olimme Leidin kanssa hyvissä ajoin kilpailupaikalla. Erityisesti omille hermoille käy, jos tulee kiire. Ja sehän ei auta herkkää hevosta lainkaan. Mutta nyt sain Leidin toimimaan rauhallisesti ja se olikin oikein mukavan ja rennon tuntuinen verryttelyssä. Radalla ehkä ratsastin vähän liiankin rauhallisesti, jolloin liike jäi hieman hiipimiseksi. Mutta olin niin iloinen rentoon hevoseen, että ratojen yksityiskohdat eivät haitanneet. Samoin meidän pääluokassa Akulin pokaalissa sain Leidin etenemään rennosti, mutta en vain itse ollut tarpeeksi tarkka laukassa, niin meille helpompi vastalaukka rikkoutui ja tuli selkeä virhe. Kuitenkin aikaisempaan menoon verrattuna tunne selkään oli varsin hyvä ja jopa hetkittäin radalla pystyin nauttimaan ratsastuksesta. Leidi on myös saanut lisää voimaa, ja pystyy kantamaan itseään laukassa paremmin. 


Leidi on siis saatu rauhallisemmaksi ja rennommaksi toki ratsastuksellisilla asioilla, mutta myös ruokintaan se reagoi herkästi. Viime syksynä se alkoi olla ihan mahdottoman energinen jopa ihan peruskäsittelyssä ja silloin siltä otettiin kaikki väkirehut pois. Energiaa sillä toki piisaa edelleenkin, mutta omaan silmään se näyttää hiven hoikalta. Laidunkesä ei tänä vuonna tuonut sille lisäkiloja, niin kuin yleensä. Osaksi varmasti haastavan kuiva kesä oli syynä. Ja Leidin hampaat on juuri katsottu myös, sekä lantanäytteet, eikä niissä ole ollut mitään selkeää. Nyt Leidille on toki hiven lisätty lähes vapaan heinän lisäksi pieni määrä väkirehua, ja lisäksi öljyä ja valkuaista, mutta herkän hevosen kanssa kaikki muutokset tehdään maltillisesti. Vatsavaivoja Leidillä ei ole ollut koskaan, mutta tosiaan se hyödyntää ylimääräisen rehuenergian omaan käytökseen. 


Nyt syksyn suunnitelmat on Leidin kanssa edelleen hioa aivan ratsastuksellisia perusjuttuja ja löytää raviin lisää svungia ja joustoa. Laukassa olemme kotona jo onnistuneet saamaan kootumpia pätkiä, näitä treenataan edelleen. Muuten syksyn ohjelmassa ovat tallin pienimuotoiset 20-vuotisjuhlat ja ehkä jotkin pienet kisat vielä ennen hallikauden alkua. 



Kommentit