Background
20.4.2021

Kevät

Kisakausi käyn­nis­tyy ja kasvatus kiin­nos­taa

Kevät ja kesä ovat hevosihmisenkin parasta aikaa! Taakse ovat jääneet talven pimeys, kylmyys ja märkyys. Ei enää jäätyneitä putkia ja kenttiä, ei paleltuneita sormia, lumitöitä ja pimeyttä. Ei loputtomalta tuntuvaa loimirumbaa, ei otsaan liimautunutta otsavaloa eikä edes hokkeja! Kaikki on hevosten kanssa ja tallihommissa vaan niin kovin paljon helpompaa kesällä. 

Kil­pai­lu­kausi

Monien erilaisten tarttuvien tautien takia on kilpailukausi hevosmaailmassa vasta pystytty aloittamaan. Ja toki varmasti edelleen on paljonkin erilaisia huomioitavia asioita, mutta kisat  voivat kuitenkin alkaa. Olemme Leidin kanssa pohtineet tämän kauden tavoitteita, ja niin mahtavalta kuin tuntuisi päästä jo tänä vuonna osallistumaan suomenhevosten koulumestaruuksiin, tulee aika ja realismi vastaan. Nykyisillä kvaalisäännöillä ei ole oikein kunnollista mahdollisuutta ehtiä kvaaleja hankkimaan, varsinkin kun itse kisa on jo heinäkuun alussa. Toki osa kutsuista on vielä julkaisematta, että niitä kyllä tiiraillaan nyt tarkkaan. 


Leidi on kehittynyt talven aikana paljon, ja laukkakin alkaa olla aivan eri lailla hallussa. Silti meillä on vielä paljon matkaa jäljellä, että olisimme tasolla helppo A, mutta sitä kohden kuitenkin edetään. Pienissä pätkissä saamme monia tehtäviä jo tehtyä, mutta yhden yksittäisen liikkeen harjoittelu on vielä aivan eri asia, kuin esittää ne kaikki samalla radalla peräjälkeen. Tarkoitus on kuitenkin ihan alkuun toukokuun aikana hankkia tulos aluetason helppo A- luokasta, jotta edes pääsisi sitten osallistumaan kansalliseen luokkaan. 


Parasta Leidin kehityksessä on tietenkin hevosen rentous ja hyväntuulisuus. On mukavaa tehdä Leidin kanssa töitä, kun se ymmärtää nyt paremmin, mitä siltä vaaditaan, ja suhtautuu vieraisiin paikkoihin aiempaa rauhallisemmin. Luulen, että Leidi on vasta nyt 9-vuotiaana aikuinen hevonen, sehän kasvoi ihan fyysisestikin aika pitkään, ja nyt on varmasti myös mieli tullut mukaan ;). Toki nyt pientä kevätpirteyttä tulee olla, ja parit loikat sen kunniaksi saatiinkin, mutta ei onneksi sen ihmeempää. Mutta tuntuu, että Leidin suomenhevosen luonne tulee nyt parhaiten esille. Se on nöyrä kaveri, ja aina reippaana tekemässä asioita, eteenpäin ei tarvitse kuin hieman varovaisesti pyytää, niin menossa ollaan jo. 

1618942686364_660540a0-77f6-4346-a062-d1be91beb277-me.jpg

Kas­va­tuk­ses­ta

Kevät on mielenkiintoista aikaa myös kaikille kasvatuksesta kiinnostuneille. Meille ei ole tänä vuonna syntymässä yhtään varsaa, eikä nyt ole tarkoitus myöskään mitään astuttaa, mutta silti seuraan mielenkiinnolla oriiden jalostusarvosteluja. Ja sosiaalinen media alkaa pian täyttyä toinen toistaan ihanammista varsojen kuvista! Ei kai hevosihmisen maailmassa ole mitään ihanampaa, kuin vastasyntynyt varsa. 


Meillä on ollut hieman epäonnea matkassa varsomisten suhteen, joten kun viime varsaa tehtiin muutama vuosi sitten, sitä seurattiin kyllä jopa hysteerisen tarkkaan.  Ja hei, siis varsan liikkeitä voi tunnustella aamuin illoin, ja sydänääniä voi yrittää kuunnella, joskin se on muiden äänien ohella hiven hankalaa. Ja kun emällä vielä oli istukkatulehdus, lisäsi se tarkkailua entisestään. Onneksi saimme ihanan varsan vaivan palkaksi, ja Didi on nyt erittäin reipas 2-vuotias tamma. 


Orivalinnat ovat aina vaikeita. Siksi tykkään seurata kaikenlaisia kasvatuksen tapahtumia, jotta näkisi mahdollisimman paljon eri oriiden jälkeläisiä. Jalostusta opiskelleena tykkään kyllä lueskella in­dek­si­tau­lu­koi­ta­kin, ja kyllähän etenkin ulkomaisista ratsuoreista on paljon dataa saatavilla. Ja jos vielä jälkeläismäärät ovat suuria, voi niitä pitää jotain suuntaa antavina. Mutta koska usein tehdään varsaa ns. "itselle", tulee mukaan myös muunlaisia valintakriteereitä BLUP:in lisäksi. Onhan varsottaminen harrastuksena kallis ja aikaa vievä projekti, joten mielestäni niiden vanhempien täytyy jotenkin myös "kolahtaa", jotta juuri niistä vanhemmista kannattaa astutuspäätös tehdä. Puhumattakaan siitä, että millainen ori sopii juuri sille omalle tammalle. Ja miten hyvin tunnetaan se oma tamma ja sen suku, ja millaisia ominaisuuksia niillä on. 


Didiä lähdettiin tekemään ajatuksella, että siitä olisi tyttärelle hevosta, niin kouluratsastuksessa, kuin esteilläkin. Lisäksi halusimme orin, joka jättää hyviä jalka-asentoja, rohkeaa luonnetta, sekä pienempää kokoa. Emätamma Lilli kun on 175 cm korkea. Ja koska Lilli oli jo iäkkäämpi, halusimme ns. varman oriin, eli jolla on sen verran jälkeläisiä, että niistä voi jotain ennustaa. Diaradoon päädyimme näiden syiden perusteella, mutta koska Sirun ponin sukutaulussa on Diarado myös, tuntui se senkin takia hyvältä valinnalta. Ja ainakin toistaiseksi Didi vaikuttaa juuri sellaiselta, kuin toivottiinkin. 



Didi eli Lily´s Diandra harjoittelee juoksutusta. 

1618946052824_Kielo%20ja%20Didi-me.jpg

Leidi viime kesän laiduntunnelmissa

Leidi%20ja%20Vipe%20laitumella%202016%20(3)-me.jpg

Seurasin viime viikonloppuna myös suomenhevosten oriiden jalostusarvostelua sekä muutaman viikon takaista jo ja­los­tusar­vos­tel­tu­jen oriiden Orisuoraa. Leidiä ei olla vielä astuttamassa, mutta koko ajan pohdin, millainen sulhanen sille sopisi. Suomenhevosten astutusmaksut tuntuvat kyllä kalliin puoliveriprojektin jälkeen edullisilta, jos nyt mitään kasvatuksen saraa voi tuolla sanalla kuvailla...


Ja­los­tusar­vos­te­lu­ti­lai­suu­des­sa erityisesti muutama pienhevonen oli kyllä liikkeiltään omaan mieleen, mutta koon takia ei Leidille sopivia. Vanhemmissa, jo aikaisemmin hyväksytyissä oreissa on myös jo muutamia suosikkeja, mutta onneksi päätöstä ei tarvitse vielä tehdä. Suomenhevosten jalostusarvostelut herättivät paljon keskustelua, ja minusta olisi hyvä muistaa, että meidän oma monipuolinen rotumme ja siihen tarjottavat yksilöt ovat aina jonkun rakkaita harrastuskavereita tai perheenjäseniä, ja niistä voisi keskustella kunniottavasti. Ja sekin on syytä muistaa, että hyvä koulutustaso tai kilpaura ei suoraan periydy, vaan on niin monen tekijän summa, että geneettisen osuuden arvioiminen voi olla hankalaa. Toki pitkä kisaura ja hienot tulokset kertovat jotain; hevonen on pysynyt terveenä ja sen rakenne sekä luonne ovat mahdollistaneet kouluttamisen pitkälle. Oletteko muuten huomanneet, että suomenhevosissa moni hevonen osallistuu vaikkapa juuri mestaruuskisaan vuodesta toiseen? Kai se jotain niiden terveydestä kertoo. Ja toki rodussa huolettavat myös tietyt terveysasiat, se on aina otettava huomioon, kun puhutaan pienestä suljetusta populaatiosta, johon ei juuri vierasta verta saada. 


Leidille sopiva sulhanen olisi hyväluonteinen, ja erityisen hyvä jalka-asennoiltaan. Leidillä on etujaloissa virheasento, mutta onneksi ne eivät ole koskaan vaivanneet, vaan Leidi on ollut kovin terve yksilö. Suuri tammahan Leidi on suomenhevoseksi, joten suurta jälkeläistä jättävää ei välttämättä tarvita, joskaan en noin kookkaaseen tammaan nyt aivan vastakohtaakaan käyttäisi. Ja kyllä, oriissa pitää olla myös omaan silmään jotain erityistä, jotta se pääsee suosikiksi. Saapi nähdä, kuka sitten aikanaan saa kunnian olla Leidin sulhanen! Sitä ennen Leidi urakoi kuitenkin vielä kisaradoilla. Eli mammaloma saa vielä jokusen vuoden odotella. 

Kommentit