Background
14.2.2021

Ys­tä­vän­päi­vää!

Hevos- ja ih­mi­sys­tä­viä

Näin ystävänpäivänä on hyvä muistaa kavereita ja ystäviä, karvoilla tai ilman. Hevosillehan lauman ja kavereiden merkitys on valtava, ja onkin hienoa seurata kaverisuhteiden ja laumarakenteen kehitystä. Niiden moniulotteiset ja vahvat ystävyyssuhteet näkyvät, kun ne hoitavat toisiaan rapsutellen, tai ovat kaverin poistumisesta huolissaan. 


Kun meille tuli uusi hevonen, joka tosin oli osalle porukasta tuttu, niin kesti hetken, ennen kuin tilanne rauhoittui. Vickan meni totuttelujakson jälkeen tuttujen Leidin ja Lillin kanssa samaan metsätarhaan. Toisella puolella oli sille tuttu Sissi- poni, mutta myös uudet Didi sekä vanhempi Bella- poni. Koska Bella on ehdoton kuningatar omassa porukassaan, ei se alkuun päästänyt Didiä lähellekään Vickania. Bella pitää järjestystä muutenkin, se valitsee heinäkasansa ja muut menevät, mihin mahtuvat. Mutta tosiaan muuttuneessa tilanteessa se myös huolehtii omistaan. 


Kun tässä kotitallissa pitää hevosia, huomaa, miten suuri merkitys porukalla ja hevoskavereilla on. Ja aina siihen tallinvaihtoon liittyy hevosilla valtavasti stressiä. Voi kun me ihmiset muistaisimme sen, emmekä vaihtaisi ainakaan kovin kevyin perustein ja liian usein tallipaikkaa. 

Hevoskaveri ei katso rotua, karvaa, kokoa eikä ikääkään! Tässä 20-vuotias Sissi-poni kaksivuotiaan Didin kanssa. 

unnamed%20(4)-me.jpg
unnamed%20(5)-me.jpg

Ystävänpäivänä on hyvä muistaa myös meidän tärkeimpiä läheisiä, vähemman karvaisia kavereita ja ystäviä. Vaikka hevosväen keskuudessa saattavat tunteet olla pinnassa monessakin asiassa, ja sosiaalisessa mediassa esiintyy aika ajoin erilaista kuohuntaa, on tallimaailman arjessa kaikki useimmiten tasa-arvoisia. Oli oma tausta mikä tahansa ns. siivilissä, tallin käytävällä vaihdetaan kuulumiset ja ollaan samoista asioista kiinnostuneita. Hevonen yhdistää meitä! Ja eihän kunnon tallijuoruja voita mikään ;) 


Erityisen kiitoksen ystävänpäivänä ansaitsevat ne harvat todelliset ystävät, jotka ovat tukena tuulissa ja tuiskuissa, sekä iloitsevat kanssamme pienistäkin jutuista. Niitä, joille voi kertoa hen­ki­lö­koh­tai­sim­mat­kin jutut ja niitä, joille ei aina edes tarvitse sanoa mitään, kun he ymmärtävät. Ja vaikka ei niin muuten ystävänpäivästä piittaisi, ovat nämä tyypit niitä, joille jonkinlainen muistaminen on tarpeen. 

unnamed%20(1)-me.jpg

Oma suhde omaan hevoseen on myös aina ainutlaatuinen ja erityinen. Minulla on ollut onni saada olla pitkään samojen yksilöiden kanssa. Leidi on tullut meille 1-vuotiaana, joten sen kanssa on yhdessä kuljettu nyt kohta 8 vuotta yhteistä kavioliittoa. Kyllähän se suhde hevoseen muotoutuu aivan erilaiseksi, kun sen kanssa on toiminut arjessa pitkän ajan, ja päässyt kulkemaan sen kanssa varsa-ajoista asti. Vaikka Leidi on ollut reipas ja ehkä hiven pilkahdustakin sillä on  silmänurkassa, on sen kanssa kaikki perusasiat olleet helppoja. Ja edelleen siinä sellainen järkevä suomenhevonen näkyy, kun vaikkapa eilen, sekä tarhassa riehui yksi hevonen, ja kentällä juoksutuksessa Vickan sai hepuleita, me Leidin kanssa olimme jo lopettelemassa ratsastusta ja siinä seisoimme hetken paikoillaan muiden höyryämistä ihmetellen. Ja kun Leidi on nyt kääntynyt 9-vuotiaaksi, alkaa se vaikuttaa ensimmäistä kertaa aikuiselta hevoselta. Toki nyt pieniä kujeita täytyy olla, muutenhan olisi elo tylsää. Voi vaikka sekoittaa pakkaa hyppäämällä välillä toiseen tarhaan villitsemään muuta väkeä... 


Muuten meno alkaa Leidin kanssa tuntua mukavalta harrastamiselta. Molemmat ovat hyvillä mielin ja rentoja! Harmillisesti emme ole päässeet rentoutta esittelemään kisatilanteissa, koska alkuvuoden kalusto-ongelmat ovat häirinneet menoa. Alkuun hajosi auto, ja sitten trailerin jarru. Mutta kunhan tekniikka saadaan kuntoon ja puuttuvat osat maailmalta, alkaa hankitreenin rinnalla ratsastukset maneesissa. 

unnamed-me.jpg

Didi on kääntynyt nyt 2-vuotiaaksi ja alkaa olla jo iso tyttö. Didi on siitä erityinen, että kun sen emä ja emänemäkin ovat olleet itsellä tässä kotona pitkän aikaa, tuntuu varsa entistäkin enemmän omalta. Lilli- emä ja emänemä Lolita ovat molemmat olleet upeita tammoja, mutta hieman hysteerisiä. Siksi Lillin sulhaseksi valittiin rohkeita jälkeläisiä jättävä esteori Diarado. Ja Didi on selvästi aiempia sukupolvia rohkeampi! Ja jos nyt kivien ja kantojen yli hyppäämisistä mitään voi arvioida, luulisi sen esteidenkin yli pääsevän. Didin kanssa suhde on siitäkin näkökulmasta aivan ainutlaatuinen, kun sitä on seurattu ensimmäisestä ultrasta saakka, kuulosteltu mahan liikkeitä, avustettu synnytyksessä ja tuettu ensiaskeleet. Keväällä aloitellaan irtohyppääminen, ja toivottavasti päästään Kyvyt Esiin- tilaisuuksiin. 

unnamed%20(6)-me.jpg

Kommentit