Background
4.12.2020

Jou­lu­ka­len­te­ri

Luukku 4: en­sim­mäi­nen oma kasvatti Lilli

21.4.2001 näki päivänvalon ensimmäinen oma kasvattini Lilli eli Lily of the Valley. Nimen olin keksinyt ja ala-asteella pienenä tyttönä, kun haaveilin omasta hevosesta ja tammasta, joka sitten varsoisi. 


Lilli oli suuri varsa ja oikeastaan juuri sellainen, kuin olin "tilannutkin". Sen isä Ragazzo valikoitui sillä perusteella, että se oli palkittu omassa oritestissään erinomaisesta luonteesta ja rat­sas­tet­ta­vuu­des­taan. Ragazzo oli jättänyt suuria jälkeläisiä, ja koska siihen aikaan oli paljon aika pieniä FWB- hevosia, halusin ehdottomasti käyttää oria, josta tiedettiin sen jälkeläisten olevan hevosen kokoisia. 


Lilli oli ensimmäinen oma kasvatti ja siihen panostettiin valtavasti. Se osallistui kaikkiin mahdollisiin nuorten hevosten tapahtumiin ja näyttelyihin. Hienoimpana muistona oli Kyvyt Esiin finaalissa toinen sija, tosin estepuolella. Mutta ikuisesti jäi mieleen ruotsalaisen tuomarin kommentit; kouluhevosen elastisuudella liikkunut hevonen. 


Rat­sas­tus­kil­pai­lui­hin­kin osallistuttiin ahkerasti, mutta sitten Lilliä vaivasi terveysongelmat, lähinnä jänteen kanssa. Lillin elastinen ja suuri liikemekaniikka aiheutti myös haasteita ratsastajalle, mutta se kuitenkin saatiin koulutettua pitkälle monien käänteiden jälkeen. 


Yksi mie­leen­pai­nu­vim­mis­ta kilpailuista oli starttaaminen Breeders Prizessa, aivan itse omalla kasvatilla. Oma ratsastustaito ei riittänyt mitaleille, mutta hienot kommentit liikkumisestahan se sai. 


Lilli myös kantakirjattiin, se sai 39 pistettä, eli pisteen vaille 1 palkinnon. Sen tyyppipisteistä vähennettiin yksi piste, koska se 175cm:n säkäkorkeudellaan ylitti silloisen fwb- rotumääritelmän muutamalla sentillä. Silloin kyllä hieman harmitti, etenkin, kun olimme juuri olleet Saksassa Verdenissä katsomassa nuorten hevosten MM- kilpailuja ja kurkistamassa jalostuksen hedelmiä maailman huipulta. Ja isojahan ne olivat, tai ainakin korkeita, joskaan eivät raskaita rakenteeltaan. Mutta yhdeksikön saimme ravista! Olin jo päättänyt, että omasta juoksusta se ei saa jäädä kiinni, vaan pingoin niin kovaa, kun nyt vain hieman lyhyemmillä(ja paksummilla) koivilla pääsee. 


Vaikka meillä on Lillin kanssa ollut mutkia matkassa, on etenkin sen  nuoruusvuosista jäänyt hienot muistot. Koko nuoren hevosen polun seuraaminen aina ensimmäisesta ultrasta ja varosmisesta lähtien on niin hieno ja upea matka. Nuorten hevosten tapahtumat myös opettavat hevosen kuljetukseen, käsittelyyn, vieraassa paikassa olemiseen. Jatkossa kilpailuihin osallistuminen ei ole hevosellekaan niin stressaavaa, kun se on tottunut sellaiseen.  

Kielo%20ja%20Lilli%20Breedersiss%C3%A4-me.jpg

Lilli on tehnyt kaksi varsaa, joista toinen on jo nuori aikuinen, ja toinen meillä kotona asuva 1,5-vuotias Didi. Lilli on ollut loistava emäkin, ja varsomiset sujuivat hyvin, mutta se sai pahan istukkatulehduksen joka tiineydessä. Siksi sitä ei ole sen enempää käytetty, vaikka varsat ovat olleet kivoja. 


Toivottavasti Lilli on jättänyt jälkeläisilleen mahtavaa ratsastettavuutta! Vaikka Lilli oli nuorena kohtuullisen reaktiivinen, se on ollut aina todella miellyttävä ja pehmeä ratsastaa. 


Tällä hetkellä Lilli viettää eläkepäiviä kotitallillaan kavereiden ja varsansa kanssa. Hieman jo vanhuuden vaivat alkavat häiritsemään, mutta toivottavasti saisimme nauttia rouvan kanssa vielä hetken aikaa. Nyt kun kaikki nuoruuden kotkotukset ovat jääneet pois, se on niin huippu ratsastaa. Kun joskus on tehty pohjatyö kunnolla, se kantaa hedelmää pitkälle. Vielä viime kesänä sillä pystyi tekemään kaikenlaisia liikkeitä, edellyttäen tietenkin, että sen lihakset olivat verrytellyt ja lämpimät. Sitä kai se oikea kouluratsastus sitten on, että kovin pienin ja vähäisin avuin saa hevosen vaikkapa koottuun laukkaan ja piruetin alkeisiin pelkillä vatsalihaksilla. 



Lilli%20varsana-me.jpg
Lilli%204%20kk-me.jpg
Lilli%20talvella-me.jpg

Kommentit