Background
11.3.2021

Meidän tallin asukkaat

Koirista ja niiden kou­lu­tuk­ses­ta

1615478713745_160113953_923621615133619_8039342664127411402_n-me.jpg

Muutama viikko sitten mediassa kerrottiin, että suo­je­lu­koi­ra­kou­lu­tuk­ses­sa käytetään epäasiallisia ja raakoja menetelmiä koirien kouluttamiseen. Asiasta nousi kohu, ja aivan aiheesta. Surullista, että eläinystävälliset ja positiiviseen vahvistamiseen liittyvät tavat eivät ole edenneet joka alalla koirapuolella. Toivottavasti alan järjestöt edistävät asiallisia koulutusmenetelmiä! Ja meillä kaikillahan on velvollisuus puuttua, jos jotain epäasiallista toimintaa havaitsemme. 


Meillä asuu tällä hetkellä kolme koiraa. Varsinaisia hevostallin asukkeja ne eivät kuitenkaan ole, vaan ihan kotona olevia sohvanvaltaajia. Mutta paljonhan ne tallillakin aikaa viettävät. Nykyään olen tosin kovin varovainen, enkä halua vapaana juoksevia koiria tallille lainkaan, vaan koiraporukka on mukana hihnassa ja valvotusti. Joskus aikoinaan oli erilainen meininki, ja on sitä itsekin tullut ratsastettua koira vapaana maastossa mukana. Nykyään en halua ottaa riskiä, että koira vahingoittuu hevosen potkusta, tai aiheuttaa vaaratilanteen meille ratsastajille. 

1615477180070_Hulda-me.jpg

Tällä hetkellä meillä asustelee Hulda, eli Groovy Spirit's Chill Out Charisma. Hulda on rottweiler rodultaan, ja on nyt kohta 4-vuotias ihastuttava narttukoira. Hulda rakastaa ihmisiä ja on hyvin avoin ja iloinen koira. Poikkeuksena aikaisempiin rotikoihimme, Hulda pitää myös lapsista ja sillä on kovin lempeä luonne. Toki joissain tilanteissa voi siitä aito rottweiler kuoriutua, ja vaikkapa ruokarauha on Huldalle tärkeää. 


Huldan kanssa on käyty Toko-kursseilla, ja se on ollut helppo ja mukava kaveri kouluttaa. Onneksemme olemme osallistuneet vain sellaisiin koulutuksiin ja kursseihin, joissa kaikki koulutusmenetelmät ovat olleet ainoastaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvia. Kun en muuten ole koirapuolella niin syvällä lajin ytimessä, kuin vaikkapa hevosasioissa, oli tuo uutinen väkivaltaisista tavoista järkytys. Meille näissä perinteisissä lajeissa kun on näyttäytynyt vain uudenlainen tapa toimia.


Perus- tokon lisäksi Hulda on päässyt harjoittelemaan Rally- Tokoa! Jos tämä hevosharrastus ei veisi niin paljon aikaa, energiaa ja euromääriä, niin panostaisin johonkin näistä kivoista koiraharrastuksista vielä enemmän. Mutta kivaa on ollut koiran kanssa näissä touhuta aina kun ehtinyt ja tuohan se aina siihen ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen erilaista sävyä. Ja Huldahan on ollut mitä helpoin koulutettava! Näin innokasta ja motivoitunutta koiraa ei meillä olekaan ollut aiemmin, enkä osaa sanoa, onko tämä tulosta nimenomaan positiivisesta koulutustavasta, vai Huldan hienosta perusluonteesta. 



1615477481263_Hulda%20ja%20mamma-me.JPG

Tyttärellä on tällä hetkellä reipas Jack Russelinterrieri Nipa, joka pitää yllä järjestystä meidän koiraporukassa. Nipan kautta olen päässyt tutustumaan agilityn maailmaan, se kun on ollut itselle aavistuksen vieraampi laji. Agilityssä tuntuu, että siellä on oikein positiivinen ja rento meininki. Kaikenlaiset koirat rotuun tai ulkonäköön katsomatta voivat lajia harrastaa, ja itse olen tykännyt agilityväen mukavasta ja koiria innostavasta tavasta kouluttaa niitä. Kaikenlainen koulutus siellä on toiminut vain ja ainoastaan positiivisella vahvistamisella, epäonnistumiset jätetään huomioimatta. Nipa oikein odottaa, että pääsee radalle ja saattaa ennen treeniä esitellä muutamia russelihepuleita ;) 

1615477925576_Nipa%20ja%20Salla-me.jpg
1615478068443_Nipa%202-me.jpg

Ihan ensimmäinen koira tuli minulle lapsena, kun olin 10-vuotias. Muistaako joku vielä ihana Kleopatra- koiran? Kleo oli saksanpaimenkoiran sekä labradorinnoutajan risteytys, ei ehkä ihan paras mahdollinen valinta ala-asteikäiselle lapselle... Mutta jo sen kanssa silloin 80-luvulla käytiin harrastamassa tokoa tai jotain sen tapaista, ja olimme myös mukana pe­las­tus­koi­ra­toi­min­nas­sa. Siihen aikaan risteytyskoira ei oikein kuulunut harrastuspiireihin, vaan pääsimme mukaan, jos tilaa vain oli. Silloin koulutusmenetelmät olivat erilaisia, ja koko koiranpitokin poikkesi kovasti nykymenosta. Ihan kauhulla muistelen kyllä vaikkapa koiran ruokintaa, ruuantähteitä ja kaurapuuroa, ja joskus koiranmakkaraa. Sen ajan muut koiranvarusteet rajoittuivat pantaan ja hihnaan, sekä kuppiin ja yhteen peittoon, mikä oli eteisen lattialla. Ja nukkui Kleo joskus myös ihmistenkin vieressä. Mutta kovin ovat monet asiat koirien pidossa kehittyneet. Kleo eli melkein 14-vuotiaaksi ja oli perusterve yksilö. Kleo oli omalle väelle ystävällinen, mutta sillä oli suuri puolustusvietti ja silloin se saattoi käyttäytyä agresssiivisesti. 

Kuka muistaa Kleopatran?

1615479277101_159647801_275197320670379_6624372974137248925_n%20(2)-me.jpg

Ensimmäinen omaan asuntoon hankittu koira tuli vuonna 1994, ja sekin oli risteytysyksilö Iida, dobermannin ja rottweilerin risteytys. Iida tuli jo aikuisena kodinvaihtajana, kun Kleo muutti lapsuuden perheen kanssa ulkomaille. Innostus rottweilereihin alkoi juuri Iidan myötä. Iida ei ehkä sekään ollut tämän hetken mittareilla se salonkikelpoisin ja leppoisin kaveri, vaan varsin napakka ja oman tilan arvostaja. Iida ei kuitenkaan koskaan tehnyt pahaa kenellekään, ei ihmiselle tai toisille eläimille, mutta varsin vakuuttavasti se osasi esitellä hammaskalustoaan. 


Iidan jälkeen hankimme puhdasrotuisen Jaden, aidon rottweilerin. Jaden kanssa oli suuret suunnitelmat harrastaa ja tehdä monenlaisia mukavia juttuja yhdessä, mutta sen kanssa tuli sitten paljon terveyshuolia. Jade oli alkuun mukava luonteeltaankin, mutta heräsi 3-vuotiaana puolustamaan omaa tonttia todella vahvasti. Jadelta katkesi molemmista takajaloista ristisiteet ja niihin tehtiin suuret ja kalliit operaatiot. Ensimmäinen ristisiteen leikkaus vielä kaiken lisäksi epäonnistui, ja monenlaista huolta ja murhetta oli koiraparalla. Sen leikkausten jälkeiseen kuntoutukseen panostettiin kyllä paljon, ja saihan siitä kaksikin koi­ra­hie­ro­jao­pis­ke­li­jaa tehtyä näytöt ja harjoittelut, ja sitä hierottiiin ja jumppautettiin urakalla. Pääsipä Jaden röntgenkuvat kansainväliseen koiraortopedien seminaariinkin esiteltäväksi. Koira siis saatiin kuntoon, ja kaikki vaikutti ulospäin hyvältä, mutta siitä tuli arvaamaton ja salakavala. Omalle väelle, sekä joillekin tietyille henkilöille se oli edelleen ystävällinen, mutta se saattoi olla agressiivinen vieraille.  Emme tiedä, vaikuttiko terveyshuolet sen käytökseen, vai oliko se luonteen häiriö. Siitä huolimatta Jade eleli meillä 10-vuotiaaksi, kunnes imusolmukesyöpä vei urhean taistelijan. 

Jade Warrior, epäonnen soturi

1615479319790_Jade-me.jpg

Kommentit