Background
4.3.2021

Is­tun­ta­har­joi­tuk­sia

Airan tunnilla

Tällä viikolla olimme Leidin kanssa harjoittelemassa ja korjaamassa ratsastajan istuntaa. Aira Toivola piti kurssia Erkylän Kartanon tallilla, ja yksityistunnille osallistuimme mekin. Leidin kanssa on nykyään niin kiva liikkua, kun se on sopeutunut sekä kuljettamiseen, että vieraassa paikassa olemiseen mainiosti. Kuljetushomma rutinoituu meidän hevosilla kyllä nopeasti, koska käymme joka viikko maneesilla ratsastamassa, etenkin, kun nyt alkaa olla kentän pohjat kovia. Aikaisemmin Leidi on ollut maneeseissa jännittynyt, mutta nyt se on alkanut selvästi rentoutumaan, eikä reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin niin voimakkaasti. Päästään siis keskittymään itse asiaan ja harjoittelemaan eri liikkeitä. Mutta pitkän ajan tämä on vaatinut ja aika lailla myös kärsivällisyyttä!

Kielo%20ja%20Leidi%20Airan%20tunnilla-me.jpg

Omat ongelmani istunnassa ovat, että olen hieman vinossa, sekä joustan välillä liikaakin ylävartalosta liikkeen mukana. Nämä kaikki istuntaongelmat vaikuttavat suoraan myös hevosen suoruuteen sekä muuhun ratsastettavuuteen. Alkuun Airan tunnilla pureuduttiin ongelmien korjaamiseen käynnissä. Käyntiharjoitukset ovat siitä hyödyllisiä, että siinä yleensä pystyy hieman helpommin istuntaa muokkaamaan, kun ei tarvitse keskittyä kyydissä pysymiseen ihan niin paljoa, kuin ravissa ja laukassa. Leidi ei ollut niin ihastunut  alun käyntiharjoituksiin, vaan olisi mieluummin ravaillut jo aiemmin. Käynnissä teimme paljon avotaivutuksia sekä pohkeenväistöjä. Väistöissä oli ideana saada ratsastaja huomaamaan, miten oma istunta muuttuu apujen antamisen yhteydessä, ja miten väistössä ratsastajan vinous jopa estää väistön. Toisaalta taas oikeanlaisella avulla ja kehonhallinnalla saa liikkeen toteutettua hyvin pienin avuin, mikä olisi koko koulutuksen ihanne, ainakin jossain vaiheessa. Käyntiväistöissä harjoiteltiin, miten omien vatsalihasten sekä kylkien ja omien lapojen hallinnalla voidaan helpottaa väistöä. Samalla aktivoitiin vatsalihaksia osallistumaan töihin, ne kun eivät ole muuten valmiiksi niin paljon hermotettuja, kuin vaikkapa sormet, niin ne vaativat enemmän toistoa ja harjoitusta, että ne saa kunnolla käyttöön. 

Videolla on pätkä laukkaa. Vasen laukka on meille se haastavampi puoli, mutta nyt saimme kuitenkin rauhallista menoa aikaiseksi. Toki tuossakin ajoittain näkyy vinous, ja etenkin sen huomaa siitä, että vasen jalka alkaa mennä kovasti taakse. Silloin lantio ja koko istunta on vähän vinossa. Laukassa Leidi tarvitsee paljon tukea istunnasta, jotta se pystyy edes jonkin verran koulutuksensa tässä vaiheessa kantamaan. Ratsastajan pitäisi vielä enemmän vakauttaa ja tasapainottaa istuntaa, ja vaikka toki pientä edistystä onkin tapahtunut, on vielä kehitettävää. Ideaalitilanteessa ratsastajan kehonhallinta olisi niin vakaa, että vartalo ei ihan noin paljoa joustaisi mukana. Kehonhallinnan ohessa myös kädet voisivat napakoitua kyynärpäähän saakka ikään kuin vartalon kanssa yhdeksi napakaksi paketiksi, ja näin kädet olisivat hevoselle ranteesta pehmeät ja joustavat. 

Ravissa harjoiteltiin myös istuntaa, mutta tällä kertaa tuli tunne, että ravissa emme ihan onnistuneet. Leidi oli kyllä rento, mutta jotenkin en saanut itseäni ihan tsempattua parhaalle tasolle. Koko istunnan kääntäminen oikeaan suuntaan vaatii vielä aika montaa palasta, että saan itseni oikeasti suoraksi. Ravissa huomio kiinnittyi kylkiin ja lapoihin, ja lisäksi yritimme aktivoida vatsalihaksia. Vaikka Leidi on rauhoittunut ja rentoutunut ihan todella paljon, on sen perusluonne se energinen ja eteenpäinpyrkivä edelleen. Ja välillä, jos en pysty sitä istunnalla tukemaan, se vähän pitenee ja sitten pääseekin ravaamaan jo turhan kovaa. Eli tarkkana saa olla. 


Myös kääntämiseen täytyy kiinnittää huomiota. Leidi mielellään kääntyisi hieman oikoen ja ehkä hiven sisäpuolelle "kaatuen", joten ulkoapujen merkitys käännöksissä tulee muistaa. Hyvä mielikuva oli mielestäni sellainen, että kuvittelee itsensä enemmän ulkoetujalan päälle ja tekee käännöksen sieltä kautta. Samalla saadaan hevosen ulkokylki mukaan kääntymiseen ja kehitetään sen tasapainoa. 


Ja vaikka tosiaan välillä meinaa epätoivo iskeä, koska on niin paljon vielä tekemistä, on kuitenkin suunta jo oikea. Ja on niin mukavaa tehdä kaikkea, kun kaveri on innoissaan mukana, ja mielellään suorittaa tehtäviä. Yllättävän paljon pystyy myös kotona tekemään monenlaisia harjoituksia, vaikka olosuhteet eivät ihanteelliset olekaan. Ja säiden ja pohjien mukaan sitten treenaillaan, tarvittaessa vaikka pelkkiä käyntiharjoituksia. Ja jospa kohta olisi metsäpoluilta suurin lumi sulanut, että sinnekin taas pääsisi. Mielestäni suomenhevonen kaipaa monipuolista liikuntaa, jotta sen mieli pysyy hyvänä. Ja eipä rauhaisa metsäliikuskelu huonoa tee stressaantuneelle ratsastajallekaan! 



Kotitreeneissä istunta näyttää hieman paremmalta... Heti kun ei muita häiriöitä ole, on helpompaa keskittyä.


some-3154-me.jpg

Kielo Kestinmäki

Olen keski-ikäinen ratsastuksen harrastaja ja oman kotitallin pitäjä. Intohimona ovat kouluratsastus, hevoskasvatus sekä suomenhevoset. Ammatiltani toimin Tukesissa valvoen erilaisten eläinpalveluiden asiakasturvallisuutta. Koulutustaustani on maa- ja metsätaloustieteiden parista,  tarkemmin kotieläintieteiden saralta, Helsingin yliopistosta. 

Kommentit