Background
20.2.2021

Tallin muut asukkaat

Tal­li­kis­sat

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua kissapopulaatioista ja vapaana ulkoilevista kissoista. Leikkaamattomista ja huonosti hoidetuista, valtoimenaan lisääntyvistä laumoista on syytäkin olla huolissaan. 


Meillä on onni asua niin syrjässä maaseudulla, että tallilla pystyy pitämään myös perinteistä ulkoilevaa kissaa. Meille tallikissa on yhtä tärkeä perheenjäsen, kuin muutkin eläimet, ja myös niiden hyvinvoinnista ja terveydestä pidetään huolta. Tällä hetkellä tallilla asustelee kaksi maatiaiskissaa; Severi ja Maija. Molemmat ovat leikattuja ja sirutettuja kavereita. Ja koska ne ulkoilevat ja silloin tällöin nappaavat muutaman jyrsijänkin hampaisiinsa, tulee niiden madottamisesta huolehtia sisäkissaa tarkemmin. 


Meidän tallilla kissat pääsevät vapaasti liikkumaan sisätiloihin lämpimään, ja niillä on koko ajan kuivamuonaaa ja vettä tarjolla. Aamuin illoin tallikissat saavat liha-ateriat, koska olemme kokeneet, että ylimääräinen saalistaminen vähenee, ja lisäksi kissat pysyvät tallin pihapiirissä paremmin. Nämä nykyiset yksilöt ovatkin joka aamu ja ilta tallin pihassa odottamassa  herkkuruokiaan. 


Tutkimuksessa liharuuan syöttäminen vähentää saalistamista: 

https://www.elaintieto.fi/blogi/leikkisaalistus-ja-liharuoka-vahentavat-kissan-saalistustarvetta/

20201023_174544-me.jpg

Tallikissat ovat myös hyötyeläimiä, kyllähän ne vain pitävät tehokkaasti jyrsijät loitolla. Viime syksy oli jyrsijöiden juhla-aikaa, mutta vain muutama siimahäntä näkyi tallin pihalla. Ja itse kun en niin niiden ystävä ole, havaitsen ne todella tarkkaan ja helposti. Huolestuttavinta hiirissä ja rotissa on, että ne voivat tehdä tuhoa vaikkapa sähkörakenteissa ja aiheuttaa ihan aitoa vaaraa. Sen verran maaseudun kasvatteja nämä nykyiset kissat ovat, että eivät hiiret kauaa näköpiirissä juhli.  Ja kun nämä saavat lisäksi liharuokaa, eivät ne ole kyllä lintuja saalistaneet. 


Mutta ovat kissat myös mukavia seuralaisia. Ihan kylmimmillä pakkasilla ne eivät kovin paljoa ulkoile, mutta muuten ne ovat aina seurana niin aamu- kuin iltatalleissakin. Nämä kissat ovat tuttuja meidän koirienkin kanssa, rottweiler- Huldaa ne tulevat puskemaan aina aamuisin. Hevosiakaan nämä eivät pelkää ja saattavat liikuskella hevosten tarhassakin välillä. Muutenkin meillä on kokemus tallikissoista, että kun ne eivät vietä ihan koko aikaa ihmisen parissa, ne ovat saamastaan huomiosta varsin kiitollisia. Yksi tallikissa eli meillä vajaa 20-vuotiaaksi, eli usein ne ovat hyvin terveitä ja pitkäikäisiä tyyppejä. 

152787733_782551769019593_2561194221762800528_n-me.jpg

Meidän kaikki kissat ovat maa­seu­tu­ym­pä­ris­tös­tä kotoisin, ja ne ovat alkuun olleet kovin arkoja ihmisiä kohtaan, koska eivät ole kotioloissa syntyneitä. Totuttamiseen täytyy käyttää aika paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sitten se kyllä palkitaan. Tallikissojen totutus uuteen kotiin on tehty niin, että ne eivät alkuun pääse ulkoilemaan, vaan ovat olleet lämpimään tallitupaan teljettyinä jopa muutaman viikon ajan. Kissalle tuttuun paikkaan sopeutuminen on tärkeää. 


Lisäksi meillä asuu kaksi sisäkissaa, Milo ja Minni. Myös tämä kaksikko on maatiaisia ja niistä piti alunperin tullakin tallikissoja, mutta kun ne olivat sen verran pitkän aikaa sisätiloissa, emme enää uskaltaneet niitä ulkoiluelämään totuttaa. Minni oli tosi pitkään mahdottoman arka, ja lisäksi se oli aika pienikokoinen. Se leikkautettiinkin vasta Miloa myöhemmin, kun haluttiin antaa sen kasvaa ja kehittyä. Nyt Minni on omalle perheelle tuttu, mutta vieraista se ei piittaa edelleenkään. Milosta taas kasvoi suuri ja rohkea kollipoika, jonka harrastuksena on muiden läpsiminen ohi mennessään. Läppäisyiltä eivät säästy ihmiset eikä etenkään koirat... 

Milo ja Minni ottavat leppoisasti! Mutta välillä täällä juostaan niin, että on matot rullalla... 

20201004_173128-me.jpg

Kommentit