Background
3.2.2021

Rat­sas­tus­seu­ras­sa

Ajatuksia seu­ra­toi­min­nas­ta

Hevosalaan on kohdistunut viime kuukausina paljon erilaista keskustelua. Yhteistä kaikelle keskustelulle on, että se on harmillisesti saanut ainakin minulle enemmän negatiivista fiilistä aikaan. Surullisena olen seurannut erityisesti ratsastusseuroihin liittyvää kohinaa. Ymmärrän, että vakuutusasioiden muutokset harmittavat, mutta toivottavasti ratsastusseuraan kuulumisessa olisi muutakin arvoa, kuin itselle tuleva yksittäinen etu. 


Varmasti katson asiaa erilaisten lasien läpi oltuani pitkään Suomen Rat­sas­ta­jain­lii­tos­sa töissä (2004-2017). ´Olen nähnyt, miten liitossa on paljon hyvää tekemistä ja vaikuttamista alan edunvalvonnankin tasolla. Omiin muistoihin nousee ainakin mieleenpainuvina vaikkapa heinänviljelijöiden kanssa ministeriöön viety adressi tai jokamiehen oikeuksiin vaikuttaminen. Mutta seuratoiminnasta on myös ihan käytännön kokemusta monenlaisesta vapaaehtoistyöstä. 


Olen toiminut aktiivisesti seuratoiminnassa useita vuosia, ja seuran jäsen olen ollut 90-luvun alusta saakka. Parhaimmillaan olen kuulunut kolmeen eri seuraan! Ihan alunperin harrastuksen alkuvaiheissa en juurikaan pohtinut jäsenyyden merkitystä syvemmin, vaan ainoastaan halusin olla jäsen minulle tärkeässä lajissa ja seurassa. Hippos- lehteä luin jo silloin ahkerasti, ja toki sen merkitys oli aikaa ennen nettiä vielä nykyistä paljon suurempi.  


Ratsastusseura Equusin kautta aloin tehdä pienenpieniä vapaaehtoishommia alkaen tiedottajan roolista aina puheenjohtajan pestiin saakka. Seura oli silloin aika pienen ja tiiviin porukan yhteisö. Seuraan kuului kilpailevia ratsukoita ja tiedottajan roolissa niistä tuli uutisoida paikallisiin lehtiin. Parhaimpina muistoina noista Equusin alkuajoista on kuitenkin seuran porukan yhteiset kesäjuhlat ja muut retket. Kävimme myös useita kertoja porukalla yhdessä katsomassa kansainvälisiä rat­sas­tus­kil­pai­lui­ta Ruotsissa ja Saksassa. 

IMG_8287-me.JPG

Vuonna 2012 innostuin suomenhevosista ja toimin jonkin aikaa Suomenratsut ry:n toi­mis­ton­hoi­ta­ja­na­kin. Viimeiset vuodet olen ollut Suomenratsujen hallituksessa sekä yhden vuoden puheenjohtajana. Suomenratsut ry poikkeaa paikallisista seuroista val­ta­kun­nal­li­suu­ten­sa ja tiettyyn rotuun liittyvän ideologiansa takia. Tämän vuoden olen poissa toiminnasta ja keskityn omaan ratsastukseen, mutta ehdottomasti olen jossain vaiheessa taas käytettävissä vapaaehtoistyöhän. 


Ison seuran pyörittämisessä onkin jo aivan omat haasteensa, ja erityisesti viime vuosina työssä on painottunut erilainen suomenhevoseen rotuna liittyvä yhteistyö ja rodun asioiden ajaminen muiden suo­men­he­vo­sor­ga­ni­saa­tioi­den ja kattojärjestöjen kanssa. Parasta Suomenratsuissa ovat kuitenkin olleet aidot suomenhevosesta koko sydämellään välittävät ihmiset. Niin paljon vapaaehtoista työtä, niin paljon lukemattomia tunteja rodun eteen. Ja moni toimija on tehnyt sitä vuosikymmeniä! Valtava hatunnosto heille!


Suomenratsut tarjoaa jäsenilleen mm. Suoralla- lehden, järjestää tapahtumia ja hallinnoi Suomenhevosten Kasvattajakilpailua. Seuran kautta voi osallistua leireille ja valmennuksiin. Parhaimpia hetkiä suomenhevosten parissa on tullut vietettyä Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Iso tapahtuma täynnä tunnetta ja yhteenkuuluvuutta. Enpä muista missään muussa kil­pai­lu­ta­pah­tu­mas­sa nähneen yhtä paljon iloisia ihmisiä, tai onnen kyyneleitä 4. sijasta. 

Tällä hetkellä edustan ratsastusseura Equusia ja kuulun sen tiimiin; Team Equusiin. Equus on edelleen pienehkö seura, mutta sillä on paljon aktiivista pientä toimintaa. Tänä vuonna on jo ollut vaikkapa Aira Toivolan istuntakurssi (koronarajoitteet huomioiden) ja kil­pai­lu­har­joi­tuk­sia järjestetään säännöllisesti. Pienemmässä paikallisessa seurassa on etuna, että porukan tuntee melko hyvin. Tiimissä on kilpailullisesti tavoitteellista väkeä, mutta huomioiden myös hyvä fiilis ja muut tärkeät arvot. Viime vuoden tiimissä oli parasta vaikkapa psyykkisen valmentajan henkilökohtaiset tapaamiset. Samoin porukan keskinäinen tuki ja tsemppaus oli tärkeää. Korona luonnollisesti vaikutti kilpailukauteen ja sitä kautta tiimiinkin. Mutta tänä vuonna taas uudella innolla, toivottavasti tautitilanne helpottaisi pian!


Lisäksi ajattelen isossa kuvassa seuroja myös laajemman vaikuttamisen kautta. Suuri seurojen jäsenmäärä antaa ihan erilaista potkua lajin tulevaisuutta tai erilaisia yhteiskunnallisia haasteita pohdittaessa. Ja mikä onkaan mukavampi tapa kantaa kortensa kekoon hevosmaailman puolesta, kuin pieni nakki seuran tapahtumassa vaikkapa kahvia keitellessä ;) 

Kommentit