Background
10.1.2021

Hevosen hy­vin­voin­ti

Lauma

Valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta (588/2010): Hevosen karsina tai pilttuu on sijoitettava siten, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Hevosen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa merkittävästi mahdollistamalla sille kontaktit toisten hevosten kanssa. Yksilöiden välillä on toki eroja, ja olosuhteet vaikuttavat myös, miten hevosia pystytään laumassa pitämään. Ryhmässä tarhattavilla tai laiduntavilla hevosilla tulee olla tarpeeksi tilaa, jotta alempiarvoiset mahtuvat väistämään. 


Meillä kaikki hevoset tarhaavat pienissä laumoissa, eli tällä hetkellä kahdessa kolmen yksilön porukassa. Meidän tallinpidon aikana on  pidetty kaikki yksilöt jonkinlaisissa porukoissa. Uusi tulokas on sopeutettu laumaan pikkuhiljaa, ensin karsinan kautta tutustuen, sitten vierekkäisessä tarhassa ja sen jälkeen yksitellen uuden ryhmän jäseniin tutustuen. Yritämme myös pitää tallin hevosten vaihtuvuuden pienenä, eli lauma pysyy melko stabiilina vuodesta toiseen. Uuden hevosen saapuminen aiheuttaakin pienessä ja tiiviissä porukassa pientä kuohuntaa alkuun. 


Moni pelkää loukkaantumisia tai loimien repeämisiä, eikä sen vuoksi uskalla kokeilla hevosellaan ryhmätarhausta. Meillä ei ole koko aikana ollut yhtään vakavaa loukkaantumista ryhmätarhauksesta johtuen, lähinnä tarhauksessa tulleet vammat ovat olleet pintanaarmuja. Ja nämä todella liikkuvat tarhassaan! Ja tarha on kaiken lisäksi täynnä kiviä, kantoja ja puita, sekä metsäisessä rinteessa. Se onkin mielestäni ryhmätarhauksen parhaita puolia, kaverit ja monipuolinen tarha innostavat liikkumiseen. Mittasimme yhden vanhan tamman liikkeitä, ja se kulki päivän aikana yli 5 km:n matkan, ja kyseessä oli rauhallinen päivä ilman riehumisia. Mutta tosiaan, tarhassa pitää olla riittävästi tilaa, jotta porukan kesken siellä on turvallista olla. 


Loimia on kylläkin jouduttu paikkailemaan, sitä ei voi kiistää. Varsinkin Lilli, vanhempi puoliveri-rouva, on innokas komentamaan Leidiä, ja samalla saattaa komentoaan tehostaa hampailla. Leidi on selkeästi porukkansa alimpana arvoasteikossa, mutta Lilliä se väistää vähän hitaasti. Loimen korjailussa parhaimmaksi (ja nopeimmaksi) tavaksi ovat osoittautuneet silitysraudalla laitettavat paikat. Tammojen kesken varsinaiset painit ja muu leikittely toista purren ovat selkeästi vähäisempiä, kuin olisi varmasti vastaavassa ruunaporukassa. Didi- varsa tosin saattaa pientä Sissi- ponia joskus hieman haastaa reilumpaan leikkiin.  Eniten tammat ovat meillä läheisessä kontaktissa, kun ne rapsuttelevat toisiaan, erityisesti kesällä ötököiden puremien aikaan. 

Päästämme välillä hevosia talvisinkin laitumelle riehumaan ja myös pienissä porukoissa. Tällaisessa riehumisessa saattaa olla sen verran vauhtia, että kunnon kävelytys tai ratsastus ennen laukkailua on tarpeen. Samoin näissä tilanteissa käytetään suojia. Muuten loimitetut (klippauksen takia)  hevoset nauttivat, kun pääsevät kunnolla lumihankeen piehtaroimaan! Ja samalla hevosilla on enemmän tilaa laukata lujaa. 

Lauman hierarkisen asetelman seuraaminen on mielenkiintoista. Hevosella on selkeästi arvojärjestyksiä lauman sisällä, mutta ne eivät aina ole ihan niin yksioikoisia ja mustavalkoisia, mitä aiemmin ajateltiin. Mutta lauman hierarkian ymmärtäminen on tärkeää, jotta ruokailu, vesi ja tila voidaan toteuttaa hevosystävällisesti ja turvallisesti. Meillä hevoset ruokitaan suoraan tarhaan, niillä ei ole siellä koko aikaa paalia tarjolla, joten heinien sijoittelulla on merkitystä, jotta kaikki mahtuvat syömään. 


Samoin säänsuojien sijoittelu, ja etenkin pihatoiden rakenne tulee pohtia niin, että kaikki lauman jäsenet mahtuvat sinne tarvittaessa. Meillä on tarhoissa säänsuojan lisäksi metsää, joka hieman suojaa, mutta huonoilla säillä koko porukka loimitetaan. Nämä meidän otukset yöpyvät sisällä tallissa, säänsuoja ei mitenkään ole meillä riittävä suoja ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­seen ulkona pitoon, eikä siinä ole tarpeeksi tilaakaan tälle hevosmäärälle. 


Lauman hierarkialla on merkitystä myös yksittäistä hevosta laumasta haettaessa. Kaikki hevosihmiset tietävät tilanteen, missä koko porukka on tiiviisti portilla odottamassa. Näissä tilanteissa ihmisen täytyy tunnistaa tarkkaan hevosten käyttäytymistäsekä keskinäistä arvoasemaa, jotta hakeminen on turvallista. 



IMG_8259-me.JPG

Lauman muutakin käyttäytymistä on hauska seurailla ja siitä voi oppia todella paljon hevosten keskinäisistä suhteista ja tavasta toimia. Meillä usein koko porukka, eli molemmat ryhmät ottavat päivänokosetkin yhdessä samassa kohdassa tarhaa vierekkäin. Kerran huomasin, kun tallille oli tulossa kuorma-auto, niin varsa katsoi ensin, miten vanhempi tamma siihen reagoi, ja sitten olikin aivan rauhallinen, kun toinen ei korvaansa autolle lotkauttanut.


Meillä hevosten vaihtuvuus on vähäistä ja suurin osa hevosista on tullut meille varsana, tai syntynyt meillä. Joten meidän hevoset ovat tottuneet laumassa olemiseen. Ne osaavat hevosen kieltä ja ovat tällä hetkellä hyvin tuttuja myös keskenään. Aivan eri asia on yhdistää laumaan hevosta, jolla ei ole tällaista taustaa. Silloin tuleekin olla varovainen ja pohtia tarkkaan, miten kannattaa toimia. 

Riittävästi tilaa ryhmätarhauksessa/hevonen vähentää vammojen todennäköisyyttä ja alentaa stressitasoja:

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0737080620304573?dgcid=raven_sd_aip_email&fbclid=IwAR2grSpvFMa3fUSBAq-5PrCfwXUCMr8JI-PHfwrsJcfGqpq7xTwb7n4aBfs

IMG_8242-me.JPG

Ruotsalaisessa tutkimuksessa on asiaa ryhmätarhauksesta ja sen vaikutuksesta hevosen hyvinvointiin ja ihmisten turvallisuuteen: https://core.ac.uk/download/pdf/11695556.pdf

IMG_8224-me.JPG

Kommentit