Background
2.1.2021

Hevosen hy­vin­voin­nis­ta

Varusteet

Keskustelu hevosen hyvinvoinnista käy voimakkaana, ja pohdin, mitä käytännön tapoja meillä jokaisella hevosenomistajalla on parantaa hevostemme vointia. 


Hevosten varusteita on tarjolla nykyään joka lähtöön ja tarpeeseen. En itse tunnustaudu kovaksi varusteurheilijaksi lainkaan, mutta tiettyja perusasioita pidän oleellisena. 


Sopivan satulan merkitys on toki suuri, ja vaikuttaahan satula myös jonkin verran ratsastajan istuntaan. Meillä on onneksi paljon hyviä asiantuntijoita, jotka osaavat satulaa sovittaa. Leidin selkä ei ole ehkä aivan perinteinen suomenhevosen selkä, joten sille sopii hyvin monentyyppinen satula. Tällä hetkellä Leidin kanssa käytämme Prestigen D2 Zero- satulaa, joka on lisäksi aivan taivaallinen satula istua, ainakin omasta mielestäni. Leidi on kasvanut suureksi  tammaksi, ja sen nuoruusvuosilla olemmekin kokeilleet useita malleja, jotta joka tilanteessa on ollut sopiva malli. Meidän onni on myös asua sen verran eteläisessä Suomessa, että lähistöllä on useita satulan sovitukseen erikoistuneita henkilöitä. Olemmekin Leidin kanssa matkanneet jo useamman kerran asiantuntijan luokse varmistamaan satulan sopivuuden. 


Satulan lisäksi toinen meille tärkeä varuste on satulavyö. Vaikka Leidi edustaa sporttisempaa mallia suomenhevosesta, sillä saattaa satula liikkua sivusuunnassa. Tähän saimme ratkaisun hieman leveämmästä tasapainottavasta satulavyöstä. 

IMG_7907%20(1)-me.JPG

Kiire pois tallilla, ratsastukseen on mukavampi keskittyä, kun on kaikessa rauhassa varustanut hevosen. 

Satulan sopivuuden lisäksi hevosen hyvinvointia on helppo parantaa va­rus­ta­mis­ti­lan­tees­sa. Satulavyön asteittainen kiristäminen on hevoselle miellyttävämpää.  Sama toimii myös ratsastusta lopetellessa, satulavyö löysätään pikkuhiljaa. 


Muutenkin olen ottanut rauhallisemman ja kiireettömämän tavan varustaa ja hoitaa hevosta. Meillä on Leidin kanssa ollut ongelmana kiireisyys ja jännittyneisyys ratsailla, joten nyt aloitan rat­sas­tus­har­joi­tuk­sen jo maasta käsin, kaikessa rauhassa harjaillen ja keskittyen tulevaan ratsastukseen. Näin koen, että myös hevonen saa oikeudenmukaisen ja rennon alun yhteiselle harjoitukselle. Tähän kun yhdistää vaikkapa lenkin alle, tai tallin siivouksen, on lihaksetkin valmiiksi lämpimät, kun hevosen selkään istahtaa. Sekin on hevoselle miellyttävämpää, että kyydissä on valmiiksi verrytellyt kuski, eikä kylmästä kankea jännittynyt ratsastaja. 

IMG_7975-me.JPG

Ratsastajan kädellä on suuri merkitys hevosen hyvinvointiin!

Olen kokeillut Leidillä monia erilaisia kuolaimia ja tapoja pitää suitsia. Aivan parhaiten Leidi kuitenkin toimii ihan peruskuolaimella, nyt sillä on käytössä kolmipalanivel, joka on muotoiltu. Leidillä on monen suomenhevosen tapaan hieman matala kitalaki, joten perinteinen nivelkuolain ei ole sille paras valinta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa kuolainongelmista on jollain lailla ratsastuksellisia tai hevosen kokoamiseen tai kantokykyyn liittyviä  juttuja.  Jos ongelmia ilmenee, on suu kuitenkin syytä tutkia ihan ensin. Säännöllinen hammashuolto on myös muuten tärkeä osa hevosen hyvinvointia, ja meillä hoidetaan hampaat kaksi kertaa vuodessa, ja toinen kerta usein klinikalla hampaisiin erikoistuneella eläinlääkärillä. 


Kaikista tärkein hyvinvoinnin tekijä kuolainten kanssa on kuitenkin niitä pitävä ratsastaja ja kädet! Leidin kanssa meillä on ollut tässä kivikkoinen polku käytävänä ja vasta nyt se on saatu rennoksi ja luottavaiseksi myös suusta. Leidi on reipas ja erittäin eteenpäinpyrkivä hevonen, joten sitä on hyvin helppo jäädä jarruttamaan liikaa. Se ei kuitenkaan pidä liiasta paineesta lainkaan, vaan saattaa sellaisessa tilanteessa muuttua kovin vahvalle tuntumalle. Ratsastajalla onkin iso rooli muistaa ja huomioida kaikessa ratsastuksessa, että sen suuhun ei saa jäädä yhtään kiinni ja aiheuttamaan yhtäjaksoista painetta. Samoin Leidin kanssa olen oppinut, että turparemmit tulee jättää riittävän löysälle, väkisin ei hevosta remmien avulla saa mihinkään muotoon väännettyä ja etenkin herkkää tammahevosta kaikenlainen liiallinen paine ärsyttää. 

Leidi%206%20v%20jiihaa-me.jpg

Meillä käytetään hevosilla suojia, mutta äärimmäisen harvoin. Pääasiassa suojat kuuluvat valmennuksien arkeen, koska hevosia samalla kuljetetaan trailerilla. Pellolla reippaampi laukkailu on myös sellainen toiminto, johon mielellään laitan suojat. Mutta muuten ns. sileällä ratsastuksessa ei meillä käytetä mitään suojia. Suojat varmasti ehkäisevät kolhuja joissain tilanteissa, mutta myös saattavat nostaa esim. jänteiden lämpötilaa, ja se taas itsessään voi altistaa mikrovaurioille. Tarhatessa ei meillä ole millään hevosella suojia, koska lauma on pääasiassa vakio ja koko porukka keskenään tuttua väkeä. Näytöksiin ja muihin satunnaisiin tilaisuuksiin saatetaan kyllä laittaa ihan perinteiset pintelit, mutta arjessa ne eivät ole käytössä.

Leidi%205%20v%20laitumella-me.jpg

Raipan ja piiskan käyttö on keskusteluttanut, etenkin ravi- ja laukkahevosten maailmassa. Meillä on Leidin kanssa enemmänkin ongelmana jarrut (ja joskus niiden puute...), joten olen luopunut raipan käytöstä ratsastuksessa Leidin kanssa jo jonkin aikaa sitten. Juoksutuksessa tai muussa maas­ta­kä­sit­te­ly­ti­lan­tees­sa raipan läsnäolo lähinnä merkin tai suunnan näyttäjänä voi olla tarpeellinen, mutta Leidi ei sitä tarvitse tällä hetkellä ratsastuksessa.  Muuten olen sitä mieltä, että perinteisessä kouluratsastuksessa raipan käytön pitäisikin olla lähinnä merkinantovälineenä ja hienosäätönä. Ja hyvähän se on harjoitella ilman raippaa, koska kouluradalla sitä ei kuitenkaa saa pitää mukana, nuorten hevosten tiettyjä luokkia lukuunottamatta. 

Monella pienellä toimintatavan muutoksella pystyy hevosen hyvinvointia parantamaan ja huomioimaan arjessa. Otan vielä uudelle vuodelle haasteen vastaan varusteiden säännöllisemmästä pesusta! 

Meidän tallin muis­ti­lis­ta hevosen hy­vin­voin­nin huo­mioi­mi­seen va­rus­tei­siin liittyen:

 

1. Sopiva ammattilaisen kanssa sovitettu satula

2. Asteittainen satulavyön kiristys

3. Kiireetön  ja rauhallinen varustamishetki

4. Ratsastajan alkuverryttely ja lämpimät lihakset ennen ratsastusta

5. Hevoselle sopiva kuolain

6. Turparemmi riittävän löysälle

7. Ratsastajan huomion kiinnittäminen ohjastuntumaan ja käsiin

8. Suojien käyttö vain niitä tarvittaessa

9. Raipan käyttö harkintaan, kaikilla hevosilla ei ole tarvetta sille ratsastuksessa


Leidi%206%20v%20Equibalans%20areena-me.jpg

Kommentit