Background
27.12.2020

Hevosen hy­vin­voin­nis­ta

Meidän tallin tapa toimia

Viime aikoina on monessa eri mediassa ollut keskustelua hevosen hyvinvoinnista. Vaikka itsekin on hevosia tullut harrastettua intensiivisesti yli kolme vuosikymmentä, tulee uutta tietoa ja tutkimusta, sekä uusia toimintatapoja koko ajan lisää.  Ja uuden tiedon valossa ymmärtää, että miten paljon opittavaa meillä kaikilla edelleenkin on! Tässä lajissa kun ei täysin valmiiksi voi tullakaan. 

Leidi%20mets%C3%A4ss%C3%A4%201%20vuotiaana-me.jpg

Välillä sitä tulee tallinpitäjänä ja hevosten omistajana tunne, että aikamoinen valikoima osaamista saisi olla, ennen kuin pystyy hevosten parhaaksi toimimaan.  Joskus joidenkin sairauksien seuraaminen ja tunnistaminen saavat etevämmäkin salapoliisin kalpenemaan, niin paljon työtä ja vaivannäköä, sekä hevosten ymmärtämistä se vaatii. 


Yksi hevosen hyvinvoinnin pilareista onkin niiden tunteminen, niin eläiminä kuin yksilöinäkin. Pakoeläimelle tyypillisesti ne yrittävät peittää sairautensa ja vaaditaan monenlaista taitoa kyetä tilanteet tunnistamaan ja ennakoimaan. Yksi oman tallinpidon hyvistä puolista onkin se, että kun joka ainoa aamu, päivä ja ilta vietät aikaa hevosten parissa, tulevat yksilöiden erityispiirteet tutuiksi, ja silloin jo pienikin muutos normaalissa käyttäytymisessä huomataan. 


 Tässä yhteydessä haluan kuitenkin muistuttaa omasta kotitallista haaveilijoille, että täytyy olla jo erityisen hyvät taidot ennen oman tallin perustamista. Tallin pidossa auttavia ammattejahan olisi useita, tai ainakin nämä tulevat arjen keskellä mieleen; hevosalan koulutuksesta aina sairaanhoitajan, sähkömiehen, rakennusmestarin, rekkakuskin, psykologin, eläintenkouluttajan, eläinlääkärin, maanviljelijän ammatteihin saakka, miksei apua olisi myös farmaseutin koulutuksesta, rehualalta, kengityksestä, eläinhieronnasta, ur­hei­lu­fy­sio­lo­gias­ta, anatomiasta ja fysiologiasta. Ei tarvita kuin yksi epäonninen klinikkareissu tai tallin jäätyneet putket, joissa noista taidoista voisi olla jotain apua... 

Leidi%207%20vuotiaana-me.jpg

Yksi hevosen hyvinvoinnin osa-alueista on juuri hankalasti määriteltävä terveys. Meidän tallilla käytetään eläinlääkärin ja hevosklinikoiden apua mieluummin aiemmin, kuin myöhemmin. Kirjanpidon ammattilainen voisi saada vähintään rytmihäiriöitä, jos vilkaisi meidän eläinlääkärikuluja. Mutta esimerkiksi varsomiseen ja pienen varsan hoitamiseen suhtaudun edelleen lähes hysteerisesti, ja silloin olen apua pyytänyt pienestäkin epäilystä. Taustalla toki vaikuttavat menneisyydessä koetut vaikeudet varsomisissa. Keväällä 2019 meillä oli tiine tamma, ja kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, mutta tamman istukkatulehdusta seurattiin useasti, ja seurasin itse tiineyttä valvontakameroiden avulla tarkkaan. Ei kyllä ollut vaaraa, että varsominen itsessään olisi mennyt ohi. Lisäksi kamerat ovat auttaneet myös seuraamaan hevosten vuorokauden kulkua, ja olleet suureksi avuksi myös silloin, kun hevoset ovat tarhassa, ja itse töissä muualla. Myös hevosten unirytmin seuraaminen on ollut kovin mielenkiintoista. 


Joskus sitä tuntee itsensä jopa vainoharhaiseksi tutkiessaan lantakasojen koostumusta, hevosten tapaa liikkua aamuisin ulos, ja niiden keskinäistä käyttäytymistä.

Leidi%203v%20laitumella-me.JPG

Pe­rus­ter­vey­den­huol­lon, eli säännöllisen hammashoidon, madotuksen ja lantanäytteiden, hyvän kengityksen, rokotusten ym. lisäksi meillä pidetään tärkeänä sitä, että hevonen saa viettää hevosen elämää laumassa ja ulkoilla paljon. Meillä on kaikki hevoset kavereiden kanssa virikkeellisissä metsätarhoissa ja kesäisin laitumella, poikkeusena ka­vio­kuu­me­taus­tai­set. Haaveena olisi saada metsätarhojen kokoa kasvatettua vielä, jotta vapaalle liikunnalle olisi aiempaa enemmän tilaa. Mutta vaikka meillä on ollut paljon nuoria ja liikkuvaisia hevosia, ne ovat kaikki viihtyneet tosi hyvin monimuotoisessa tarhassa puiden, kivien ja kantojen keskellä. Tietysti hevoset on tällaiseen totutettava, jotta ei tulisi loukkaantumisia, ja sama koskee mielestäni laumaa. Uudet laumaan lisättävät tulee totuttaa tallin väkeen alkuun aidan takaa, ja vasta kuin tilanne on rauhoittunut, niin voidaan laumat yhdistää. Yhtään vakavia loukkaantumisia ei meillä ole tarhoissa toistaiseksi tapahtunut, vaikka ne siellä välillä juoksevat niin kovaa, että hirvittää. Uskon myös, että hevoset oppivat liikkumaan monipuolisessa maastossa, jos niille on siihen annettu mahdollisuus. Metsäinen tarha tarjoaa paljon tekemistä, ja vapaata liikuskelua tulee ilman riehumistakin paljon. Mittasimme yhden vanhan tamman askelmääriä rauhallisena päivänä, ja se käveli päivän aikana tarhassa yli 5 kilometriä. 

Didi-me.jpg

Meillä hevoset asuvat tallissa. Talli on tehty 2000-luvun alussa, ja jos silloin olisi ollut kaikki tämä tieto, mitä nyt, olisi varmasti tehty toisenlaisia ratkaisuja. Pihattoakin olen useasti pohtinut, mutta sellaista investointia ei ole vielä ollut mahdollista tehdä. Eli tällä hetkellä meillä hevoset yöpyvät karsinatallissa perinteisesti. Karsinatallissa ainakin tulee käsiteltyä kaikkia hevosia usein, joten poikkeamat käytöksessä pystyy havaitsemaan nopeasti. Työtähän karsinoissa on aika paljon, eikä pienessä kotitallissa oikein teknologiaakaan ole apuna. Mutta ei nyt suoranaisesti ole tarvetta kuntosalille tallihommien jälkeen. Muuta liikuntaa sen sijaan kyllä tarvitsee, ainakin enemmän ratsastavana, tallityöt eivät tottuneen sykettä nosta kovasti (ellei joku hevonen ole karannut, tallin vesi jäätynyt tai aita rikki...) , eli aika peruskuntotasolla mennään. Mutta mitenkäs se ratsastajan kunto ja kehonhallinta sitten vaikuttaa hevosen hyvinvointiin, siitä lisää seuraavalla kerralla. 


Tutustu Hevosen pyyntöön: https://www.hevoseni.fi/8

Hevosen pyyntö on evosalan eri toimijoiden yhdessä kokoama alunperin 1910- luvulta peräisin oleva huoneentaulu. Pyyntöä on päivitetty 2010 ja  2016.

Kommentit