Background
11.12.2020

Jou­lu­ka­len­te­ri

Luukku 11: Vickan saapuu kotiin!

Tänään meillä on vieraileva kirjoittaja, eli tytär Siru Heikkilä: 

Vickan eli Goldencoast My Victoria on 8-vuotias welsh part bred poni, vaikka sen säkä onkin hiukan yli ponikoon, kotimittauksella 152cm. Vickan ostettiin sen ollessa 2-vuotias. Se tuli suoraan kasvattajalta ja sen kanssa ei oltu vielä tehty paljoa, vaan sen oli annettu kasvaa rauhassa. Se oli saanut koko elämänsä olla laumassa laitumella ja viettää kunnon hevosen elämää. Vickan ostettiin sen hyvän luonteen, suvun ja rodunkin perusteella. Tykkään welsheistä kovasti, ja Vickan löytyikin samalta kasvattajalta kuin toinen ponini Sissi. Vickanissa on kuitenkin vain 18% welshiä, mutta jopa 42% täykkäriä, ja loput sitten puoliveristä. Se on isän puolelta estesukuinen, isä on Goldencoast Diamant, jonka isä taas tunnettu Diarado.


Meille tullessaan 2-vuotissyksyllä aloitettiin pikkuhiljaa sen kouluttaminen ratsuksi. Aloitettiin ihan juoksutuksen harjoittelulla, joka osoittautuikin yllättävän hankalaksi, ja huomattiin kuinka herkkä ja reaktiivinen poni oli kyseessä. Ollaan äitin kanssa yhdessä koulutettu Vickania, ja yhdessä saatiinkin poni sitten kulkemaan myös liinan päässä. Kun poni osasi juosta liinassa, otettiin kuviohin mukaan satulan totuttaminen ja sen jälkeen myös ratsastajan totuttaminen. Kävin sen selässä silloin syksyllä, ja otettiin taluttajan kanssa pari askelta käyntiä, joka sujui ongelmitta. Sen jälkeen ei tehty enempää ratsastajan kanssa, vaan annettiin ponille lomaa. Talvella kuitenkin irtojuoksutettiin Vickania ja Leidiä sekä kentällä että pellolla ja ne kyllä nauttivat siitä. Vickan rakastaa laukata, ja on myös erittäin kova pukittelemaan…

Vipe-me.jpg

Irtohypytyksen harjoitteleminen aloitettiin myös 2-vuotissyksyllä, ja sitä jatkettiin 3-vuotiskeväällä, koska meidän oli tarkoitus mennä Kyvyt esiin- karsintoihin. Irtohypytyksissä Vickanilta löytyi paljon vauhtia, välillä vähän liikaakin, sillä se saattoi tulla kahden laukka-askeleen välin yhdellä… Siitä huomasi selkeästi, että se rakastaa hypätä. Ei missään vaiheessa nostettu esteitä kovin korkealle, jotta hyppääminen olisi kivaa Vickanille. Päästiin Kyvyt esiin- karsintoihin, jotka menivät hienosti varsinkin esteiden osalta, ja saatiin kivoja arvosteluita tuomareilta. Tuomareiden kommenttien mukaan Vickan oli innokas, reaktioiltaan nopea ja suorittaa tehtävät koko sydämellään. Vaikka tapahtuman oli tarkoitus toimia tietenkin kokemuksena nuorelle hevoselle, olin todella tyytyväinen myös hyviin pisteisiin ja toki ponin hyvään käytökseen. Vaikka ei kotona oltu nostettu esteitä korkealle, täällä ne laitettiin 3-vuotiaille maksimiin eli 130 senttimetriin, eikä sekään ollut mikään ongelma Vickanille. Oltiin todella innoissamme, kun saimme kuulla että Vickan oli päässyt hyvillä pisteillä Kyvyt esiin finaaliin estepuolelle ainoana ponina! Valitettavasti sen piti kuitenkin osallistua kilpailun ulkopuolella jalostussäännön vuoksi, koska Vickan ei ollut rat­su­po­ni­ja­los­tuk­seen hyväksytty, vaan on wesh part bred… Tämän turhan säännön takia meiltä jäi välistä monet kivat näyttelyt ja nuorten hevosten tapahtumat…

Vipe%20n%C3%A4yttelyss%C3%A4-me.jpg

3-vuotissyksyllä meillä oli sekä Kyvyt esiin finaali että Laatuponikilpailut. Laa­tu­po­ni­kil­pai­lus­sa irtohypytyksessä kävi huonosti, kun Vickan hyppäsi taas kahden askeleen välin yhdellä askeleella, eikä hyppy ollut tarpeeksi pitkä okserin ylittämiseen vaan se rämäytti takapuomin alas. Tämä oli liikaa herkälle ponille, joka ei ollut ikinä koskenut puomeihin aikaisemmin. Vickan sai tästä henkisen kolhun, eikä se uskaltanut enää hypätä ollenkaan. Kotona jatkettiin harjoittelua ihan rauhassa pelkillä puomeilla ja sen jälkeen aivan pienillä esteillä, ja laitettiin aina välipuomit mukaan. Vähitellen saatiin Vickanin itseluottamus takaisin, ja päästiin kuitenkin osallistumaan Kyvyt esiin finaaleihin. Finaaleissa Vickan ei ollut enää yhtään epävarma itsestään, vaan uskalsi hypätä rohkeasti ja kaikki menikin todella hienosti! Tämä oli meille tosi hieno kokemus, kun poni hyppäsi niin hienosti ja sai hyviä pisteitä ja kommentteja tuomareilta. Vickan olisi myös sijoittunut hevosten joukossa jos ei oltaisi osallistuttu kilpailun ulkopuolella sen jalostussäännön takia.. Mutta tarkoitushan on näissä oikeasti vain harjoitella! Tällä kertaa tuomarin kommentteja oli mm.: erinomainen rytmi ja tasapaino, mutta liian terävä ponnistus, ja tekniikka kärsii liiallisesta eteen­päin­pyr­ki­väi­syy­des­tä. Eli energiaa ja innokkuuta löytyi!

Vipe%20ensi%20kertaa%20sel%C3%A4ss%C3%A4-me.jpg

3-vuotiaana Vickanilla jatkettiin myös ratsun hommia, ja tehtiin kaikki aina tosi varovaisesti ja hitaasti. Sitten oli aika ottaa ensimmäisen kerran laukkaa ratsastajan kanssa, liinassa kuitenkin, ja toiseen kierrokseen mentiinkin ilman mitään ongelmaa. Kun vaihdettiin suuntaa, Vickan rupesikin laukassa yhtäkkiä pukittelemaan ja loikkimaan ja lensin kaaressa maahan. Kun nousin uudestaan selkään, Vickan sai kauhean paniikin ja putosin taas, ja äitikin, joka piti liinasta kiinni kaatui maahan. Tästä lähti taas ponin itseluottamus, ja se sai nyt kammon ratsastajasta. Se jopa pelkäsi satulaa tämän jälkeen. Sitten päätettiin että nyt ei enää pärjätä yksin sen kanssa, vaan Vickan lähti kuukaudeksi ratsutukseen. Siellä he aloittivat alusta sisäänratsastuksen ja tämän jälkeen kaikki sujui taas hyvin, ja pääsin itse jatkamaan siitä sitten. Loppuvuosi sitten maastoiltiin, käytiin myös sänkkärillä ja mentiin ensimmäistä kertaa puomeja. Käytiin myös syksyllä meidän ensimmäisellä koulutunnilla, missä nyt ei voi 3-vuotiaalta paljoa vaatia. Kesällä oltiin myös näyttelyissä eli paljon kaikkea tekemistä ja kokemista, mutta toki kunnon lomat myös nuorelle.

Jatkuu myöhemmissä luukuissa :D

Vipe%20pudottaa-me.jpg
Vipe%20ja%20ratsastus-me.jpg

Kommentit